11.2.

Tiistaina oli sitten ensimmäinen päivä harjoittelua osastolla. Eli menimme siis aamu kahdeksaan harjoitteluun ja erkanimme osastojemme edessä. Menin siis sisätautien osastolle ja vastassa oli lauma opiskelijoita. Oli siis lähihoitajia sekä ensimmäisen vuoden sairaanhoitajaopiskelijoita, kaksi oli sitten kolmannen vuoden sh-opiskelijoita ja he sitten neuvoivat muita. Tuli sitten ilmi, että täällä opiskellaan englanniksi, joten heidän englantinsa ja sairaalasanastonsa on hyvää. Toki he puhuvat niin nopeasti ja aksentti on niin vahva, että en useasti saanut selvää. Varmaan pitivät minua ihan tyhmänä. :D Opiskelijat sitten suurimman osan päivää neuvoivat minua kaikessa. Tuli sitten yksi opettaja minua ohjastamaan. Ekana päivänä katselin vain muiden tekemisiä. Osastolla on neljä huonetta, joista kaksi on kiinni ja yhdessä hoidetaan diabetes potilaita ja toisessa hengitystiesairauksia. Huoneessa oli 18vuodetta(joista osa oli vain käytössä) ja varmaan 15opiskelijaa hoiti heitä, sitten tuli myös pari sairaanhoitajaa. Lääkärikierroksella yhden vuoteen ympärillä saattoi olla jopa 20ihmistä, opiskelijat, sairaanhoitaja, opettajat, lääkäri, ja joitakin lääkäriopiskelijoita.

Omasta mielestäni eka päivä oli ihan ok, vaikka välillä tunsin, että olen koko ajan tiellä. Mutta odotan kyllä innolla lastenharjoittelua ja synnytysosastolla oloa. :) 

Harjoittelusta päästyämme menimme katsomaan pääsemmekö kukkuloille kiipeilemään vähäksi aikaa. Tapasimme sitten koulusta pääseviä lapsia. Pojat olivat kovin innoissaan meistä ja kameroista. Kiipeilimme vähän matkaa kukkuloille lapsien kanssa, mutta päätimme lähteä alaspäin ja kohti majapaikkaamme, koska pimeä alkoi lähestymään. 

ihanat maisemat

paikalliset lapset haluivat taas kuvaan:)

ostin muuten kivat lökähousut Kathmandusta

Ja jos haluatte lisää tietoa kaikesta, kannattaa kurkata ihanien matkaseuralaisteni blogeihin:

sannimaii.blogspot.fi ja anninepalissa.blogspot.fi