matka Dhulikheliin

Tänään heräsimme kahdeksan maissa ja kävimme hotellimme yläkerrassa syömässä aamupalan. Huonosti nukutun yön jälkeen ei oikein aamupala maistunut tai englanti sujunut. Aamupalan jälkeen kävimme nopeasti suihkussa, sekä pakkasimme, koska kyyti tulisi hakemaan meidät määränpäähämme Dhukilheliin, jossa vietämme kolme kuukautta asuen Sharmilan guesthouseen. Hotellimme pomo toivotteli meille hyvät jatkot, hotellimme oli kyllä palvelultaan loistavaa. Ainoastaan miinuksena oli kostea ja kylmä ilma hotellihuoneessa ja aamulla kylmä suihku ei oikein napannut. 

matkalainen

Kyytimme haettua meidät 11 aikaan, ajoimme n.puoltoista tuntia kohti dhulikhelia. Kathmanduun verrattuna maasto muuttui kyllä paljon. Liikenne oli rauhallisempaa ja maasto oli vaihtelevampaa. Vuoret eivät näkyneet kylläkään niin selkeästi, koska oli sumua ja pölyä. Majapaikkaamme päästyä meidät ohjattiin huoneisiimme.  Alakerrassa on keittö ja yhteinen olohuone. Talossa on kattoterassi, jossa myöskin kuivatetaan naruilla pyykit. Meidän suihkuvesi tulee lämpimänä katolta, missä on vesisäilöt lämpenemässä. Guesthousen vieressä on lastenkoti, jota Sharmila pitää.

Sharmilan guesthouse. meidän huoneemme ja parvekkeemme on tuossa ekan parvekkeen kohdalla

Huoneet ovat ihanan tilavia. Tapasimme emäntämme Sharmilan, joka oli kyllä aivan ihana nainen. Otti meidät avosylin vastaan ja piti huolen meidän ruokatarpeesta. Tapasimme myös Aijun, joka tekee täällä ruokaa ja pitää huolen muutenkin talosta. Teki muuten todella hyvää ruokaa. Ajuja tosin ei puhu englantia, joten elekieltä vaan, taisi hän ymmärtää kun kiittelimme vuolaasti ruuasta. 

maisemat parvekkeelta

lisää maisemia parvekkeelta

Kävimme ruokailun jälkeen kiertelemässä talon lähiympäristössä ja otimme aurinkoa parvekkeella. Tapasimme myös kolme itävaltalaista lääkäriopiskelijamiestä(jotka viettävät täällä kolme viikkoa ja ovat olleet täällä jo viikon), sekä neljä norjalaista tyttöä, jotka opiskelevat myös lääkäreiski(jotka viettävät kaksi kuukautta täällä). On täällä vielä saksalainen opiskelija, mutta häntä emme ole vielä tavanneet.

Kiertelimme myös majapaikkamme lähiympäristöä. Ihanaa oli huomata, kuinka lapset suurisilmäisinä tuijottelevat meitä ja moikkailevat.

Ainut ongelma täällä on tekemisen puute, ainakin näin ekana päivänä. Aika menee hitaasti ja emme keksi tekemistä, koska nettikään ei toimi niin hyvin.  Illalla kuitenkin kaikki paikan asukkaat söivät yhdessä samassa pienessä keittössä ja oli kyllä kansainvälinen fiilis ruokapäydässä. Välillä puhutaan englanniksi ja jossain vaiheessa kuuluu saksaa, norjaa ja tietysti suomea. Päivällisen jälkeen(joka siis oli seitsemän aikoihin) menimme olohuoneeseen yhdessä teelle ja juttelemaan. 

Oli kyllä hieno päivä, mutta kyllä tuo netin huono toimivuus ja muutenkin tekemättömyys oli tylsää.

Tässähän mä, yllättyneenä maisemista

Mutta kerron myöhemmin lisää, kun menimme sairaalaan tutustumaan!